Lähdin taas eilen vesijumppaan. Ihanaa.
Tällä kertaa oikein jumppasi koko sen 30 min. mitä se ohjattu jumppa kesti. Tahtini oli tosi hidas, enkä ottanut keppiäkään, vaikka muilla se oli jumppaa tehostamassa. Yritin vähän uidakkin, mutta se tuntui vielä tosi hankalalta.
Oli ihanaa tuntea, että ehkä sitä joskus voi tätäkin harrastaa samalla menolla, kuin ennen sydäriä ja pallolaajennusta. Vielä siihen on matkaa, mutta oletan, että on tässä aikaakin mulle annettu myös tuolle toipumiselle. Tunne on nyt ihan toinen kuin viikko sitten, silloin tunsin raastavaa pettymystä itseeni, kun en oikein mitään pystynyt tekemään, mutta nyt olen kuin toinen.
Ehkä minusta vielä ihminen tulee :)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.