Onnea kaikille Äideille, niin nuorille kuin vanhoillekkin.


1545836.jpg
Onnittelukukkani oli elämäni ensimmäin Orkidea.

Omia tuntoja tulkitsee tänäkin vuonna Laura Kielisen laatima runo;

Hän seisoo äitinsä haudalla,
pihlajan varjossa sydän pakahtumaisillaan ikävästä.
Kaikki tapahtui niin äkkiä. Olisi ollut vielä paljon sanottavaa.
Mutta nyt.
Pelkkä hautakivi.
Siinä Äidin nimi. Syntyi ja kuoli.

Jumala anna hänen tavata äitinsä sitten,
kun hänen aikansa mennä on.

Näyttää, että hänelle riittää,
kun hän saa itkeä salaa pihlajan varjossa,äitinsä haudalla.
Hän asettaa kauniit äitienpäiväruusut hellästi hautakummulle
ja lähtee hiljalleen kävellen poispäin.
Miten paljon hän rakastikaan äitiään.
Nyt vasta hän sen täysin ymmärtää.

Nauttikaa kaikki Äidistänne, niin menetetyistä kuin elävistäkin.

Viimme vuonna tämä runo kosketti kovasti, vaikka äidin kuolemasta oli jo kulunut toista vuotta, mutta tavallaan 2007 Äitienpäivä oli mulle se ensimmäinen
ilman äitiä oleva äitienpäivä, äidin kuoleman jälkeen.
Edellinen meni siinä hautajaisten ja hautajaisten sumussa.

Nyt kun olen sen ikäinen, että olen toivossa,
siirtyä joskus myös Isoäiti kastiin, odottelen innolla tulevia vuosia ja
mahdollisia lapsenlapsiani.

1545851.jpg
Tässä ainokaiseni 5 v. noin 20 vuotta sitten.

Jaksamista kaikille ei lapsellisille, minulla on ollut onnea.

Miten mä onnistun pitämään tuon upean Orkidean elossa ?