On tapahtunut jotain hyvin outoa. Outo vieras vanha nainen on muuttanut
talooni. Minä en tiedä, kuka hän on, mistä hän tuli tai kuinka hän pääsi sisään.
Minä en varmasti ole kutsunut häntä.
Tiedän vain, että yhtenä
päivänä hän vain oli siellä.
Hän on hyvin viisas vanha eukko.
Hän onnistuu pysyttelemään poissa
näkyvistä yleensä,
mutta kun koska tahansa kuljen peilin ohi, näen hänestä
vilahduksen.
Ja kun katson peiliin suoraan, tarkastaakseni ulkoasuni, siellä hän on
tukkimassa koko peilin ja peittää minun hurmaavat kasvoni ja vartaloni!
Tämä on hyvin julmaa. Olen yrittänyt huutaa hänelle, että hän lopettaisi,

mutta hän vain huutaa takaisin!
No, jos hän nyt todella haluaa roikkua täällä, niin olisi enemmän kuin
kohtuullista, että hän tarjoutuisi maksamaan myös vuokraa. Mutta ei!
Silloin tällöin löydän muutaman kolikon taskuni pohjalta tai jotain
irtokolikoita sohvatyynyjen alta. Mutta se ei ole likimainkaan tarpeeksi.
Tosiasiassa, en nyt suinkaan haluaisi tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä,
hän varastaa minulta rahaa. Kun käyn pankkiautomaatilta nostamassa pari
sataa, pian se kaikki on mennyt. Minä en varmasti kuluta rahaa niin
nopeasti, joten ainoa johtopäätös on, että tämä eukko "näpistää" minulta.
Luulisin, että hän tarvitsee rahaa ryppyvoiteisiin.
Hän todellakin
tarvitsisi sellaista!
Mutta raha ei ole ainoa asia, mitä hän minulta vie.
Ruokaa katoaa myös
hälyttävää tahtia.
Etenkin sellaiset herkut kuten jäätelö, keksit ja
suklaa.
En todellakaan voi pitää näitä ruokia kotonani enää.
Hän on
kovasti makean perään, mutta hänen olisi syytä olla varovainen,
ettei tule
muutamia kiloja lisää. Luulen, että hän kylläkin tajuaa asian,
sillä hän
käy säätämässä minun vaakaanikin sillä tavalla,
että se näyttäisi muutaman
kilon lisää, jotta minäkin luulisin,
että olen saanut muutaman kilon
lisää. Säälittävää!
Vanhaksi naiseksi hän on kovin lapsellinen. Hän tekee mielellään ilkeitä kepposia.
Hän esimerkiksi käy vaatekaapillani muuttamassa vaatteitani
siten,
että ne eivät enää sovi minulle.
Tai sitten hän sotkee minun
työpöytäni ja arkistoni,
niin että minä en enää löydä papereitani.
Tämä on
erityisesti ärsyttävää, koska minä olen erikoisen siisti ja
järjestelmällinen henkilö.
Hän sotkee minun videonauhoituksenikin. Videoni
ei nauhoita oikeaa ohjelmaa,
vaikka minä olen huolellisesti ohjelmoinut ja
ajastanut sen.
Hän on todellakin löytänyt mielikuvituksellisia keinoja ärsyttää minua.
Hän ottaa minun postini, sanomalehdet ja aikakauslehdet ennen minua ja
jollakin tavalla hämärtää niiden tekstit, jolloin minä en näe selvästi.
Ja
lisäksi hän tehnyt jotain tv:n, radion ja puhelimen äänenvoimakkuuden
säädöille, sillä minä kuulen vain muminaa ja kuiskauksia.
Hän on muuttanut portaat jyrkemmiksi, imurin painavammaksi.
Lisäksi hän on
laittanut korotuksen sänkyyni, sillä sänkyyn meneminen
ja siitä nouseminen
on haasteellisempaa.
Lisäksi hän tuhoaa minun ostokseni ennen kuin kerkeän
laittaa ne kaappiin,
hän laittaa superliimaa purkkeihin ja
pullonkorkkeihin, jotta minä en saa niitä auki.
Onko tämä hieno tapa
maksaa minun vieraanvaraisuudestani !?
Öisin hänellä ei ole kunnioitusta minun yörauhaani kohtaan.
Hän kuorsaa
niin kovasti että minä herään. Hyvin epämiellyttävää.
Ja ettei tässä olisi
jo tarpeeksi, hän on löytänyt keinon seurata minua minne tahansa menenkin.
Hän on vienyt kaiken ilon vaateostoksilla käynneistä.
Kun löydän jotain
ihanaa ja kokeilen sitä päälleni, hän kokeilee samaa asua,
ja seisoo minun
edessäni pukukopissa, jotta en näe peilistä,
miten ihanalta asu näyttää

minun ylläni.
Näen vain, miten täysin naurettavalta hän näyttää se asu
yllään.
Juuri kun luulin, että hän ei keksisi enää mitään pahempaa, hän osoitti,
että olin väärässä.
Hän tuli samaan valokuvaan juuri kun olin
valokuvaamossa ajokorttikuvaa varten.
Samalla hetkellä kun kameransuljin

räpsähti, hän hyppäsi kuvaan.
Kuka nyt uskoisi, että se vanha nainen,
jonka kuva on ajokortissani, olisi todellakaan minä!

Sain tämän tässä joku päivä sähköpostiini ja minusta tässä oli ajatusta, niin nuorille kuin vanhemmillekkin.
Tässä on jotakin tuttua, vai kuinka.