Värssyt on ns. yleisvärssyjä,
jotka olen koonnut esim. korteista.
Maininta tekijästä, jos tiedossa.


Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.

Niin kauan saimme kulkea yhteistä matkaa,
nyt täytyy minun yksin matkaa jatkaa.
Nyt askeltes kaikua kuule en,
mua lohduta Luoja, rukoilen.
Nuku rauhassa rakkaani mullassa maan,
sinun vierelles kerran viel tulla saan.

Otan sinua kädestä, en puhu, olen vain lähelläsi,
itken kanssasi, kunnes taas jaksat hymyillä                                                     

Ei mikään voi kuolla, ei kukat,
ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee,
ja kukat jää taakse ja muualla soi tuuli.      Saima Harmaja

Emme pyytäneet Luojalta päiviä lisää, 
vaan yhdessä kutsuimme Taivaan Isää.      
Ota hellästi syliisi taivaaseen kanna,
hellyydellä peittele ja levätä anna.

Niin lyhyt askel, ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja, välillä taivaan ja maan.

Ja illalla enkeli tarttui hänen hauraaseen käteensä
ja sanoi,  Tule, minä vien sinut kotiin

Päivänä kauniin kesäisen hiljeni sydän kultainen.
Lähtöäsi vaikea kestää on surumme suuri,
sanaton Lohtuna muistot rakkaat.

Äiti on kielen kaunein sana, 
äiti on parhain lohduttaja.                      
Silloin, kun maailma syrjii lasta,
äiti ei lakkaa rakastamasta.                   
Äiti on taivaan kirkkain tähti, 
silloinkin vielä, kun iäksi lähti.                 

Et jättänyt tyhjää tilaa
vaan rakkauden täyttämän muiston.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.             
Olen kimallus tähden,  olen pilvenlento, 
olen kasteisen aamun pisara hento.            
En ole poissa, vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

Kun luoja niittää kypsää viljaa
ja korjaa matkaajan uupuneen.
Sydän lämpöinen sammuu hiljaa.
Oisko aihetta muuhun kuin
kiitokseen.

Ei ollut lapsonen tänne luotu 
maailman virtojen vietäviin,
vain taivaan lainaksi maille suotu,
ja siksi muuttikin taivaisiin.

Kun syttyvät Joulun valot maan,
sinä muutit juhlaan suurempaan,
ovet aukeni kirkkaana uuden maan.

Vaikka tiesimme murheen saapuvan,
emme pois sua antaneet ois.
Vain yksi mieltämme lohduttaa,
on unesi tyyntä, rauhaisaa.

Jäi ahkera työsi muistoksi meille, 
hyvän sydämes ohjeet elämän teille,        
sä aina muistit ja huolta kannoit,
et paljon pyytänyt, vaan kaikkesi annoit.                                                   

Me saavumme kappeliin hiljaa,               
Äiti sinua muistellen,                               
Me tahdomme arkun kantaa,                 
eteen Jeesuksen kasvojen.                      
Meidän kaikkien rukoillessa.                   
Sinut matkalle siunataan.                        
Näin elämäsi täällä päättyessä,
Sinut taivaanportille saatetaan.

Siellä kukkia täynnä on maa,
sydän väsynyt levätä saa.
Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä,
Ei kipuja,  tuskija taivaan tiellä.

Oi Taivaan isä rakkahin  lepo lempeä isälle anna.
Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.

Ja illalla enkeli tarttui hänen hauraaseen käteensä
ja sanoi, tule, minä vien sinut kotiin.

Isä hiljaisen kuiskauksen kuuli, minä tahtoisin tulla jo nyt.
Kävi lämpöinen lounainen tuuli, lähti matkalleen väsynyt.
Ja porttien tuolla puolen puvun uuden valkean sai.
Jätti takseen arjen ja huolen alkoi ikuinen sunnuntai

Tiedämme,
ettei surua paloiksi saa,
osamme silti tahtoisimme kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan,
jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä
ja muistot
sijan saa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun sielusi on murheellinen, ajattele,

että se on kuin pelto,

jonka yli on langennut siunaava sade.

Seuraava selkeentyminen, auringonpaiste,

ja peltosi kasvaa uutta viljaa.

Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin,
auttaisin taakkaa tätä kantamaan
joka tuli sun sydämees asumaan

 

Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään

<?XML:NAMESPACE PREFIX = V /> 


Jalanjälkiä

Uneksin eräänä yönä.

Uneksin kulkevani rannalla Jumalan kanssa.

Taivaalle ilmestyi kuvia minun elämästäni.

Joka kuvassa näin kahdet jalanjäljet hiekassa;

toiset olivat omani, toiset Jumalan.


Kun viimeinen kuva näytettiin, katselin jalanjälkiä

taaksepäin. Huomasin, että useasti elämässäni

näkyi vain yhdet jalanjäljet. Näin myös, että

tällöin kyse oli elämäni yksinäisimmistä ja

vaikeimmista hetkistä.


Se huolestutti minua suuresti ja kysyin

Jumalalta tätä. Jumala, sanoit silloin kun

päätin seurata sinua, että kuljet aina vierelläni.

Mutta huomaan, että elämäni vaikeimpina

aikoina jalanjälkiä on vain yhdet

En ymmärrä miksi jätit minut silloin,

kun tarvitsin sinua kipeimmin.


Jumala vastasi: Rakas lapseni. Rakastan sinua

enkä koskaan hylkäisi sinua.

Vaikeina koettelemusten aikoina, jolloin

havaitset vain yhdet jalanjäljet,

silloin minä kannoin sinua.


MARGARET FISHBACK-POWERS