Hyvää alkavaa viikkoa kaikille !    

   Tanhuporukan lahjakortilla ostettu poro.  Olen iloinen saadessani tämän, vaikka tämä onkin II-laatua.

Niin nämä päivät juoksevat joutuisaan. Paljon on tapahtunut taas viikossa, mutta tässä pientä muistelua.

Poika on edelleen Baskimaalla. Siellä on vähän vastustanut, on ollut tyyntä, ja vähän sitä myrskyäkin. Eilen kun kävivät Ranskasta Espanjan puolella, niin tiellä pysäyteltiin autoja konekiväärien kanssa. Pojan seuruetta ei pysäytetty, mutta minulle itselle tuli vaan sellainen ajatus, että näissä reissuhommissa voi myös  sattua jotakin ikävää. Espanjassahan ne Baskit kapinoivat.

Perjantaina oli ensimmäiset liput varattuna kotimatkalle, mutta koska Ranska ei ole pohjoismaita niin siellä ei kaikki onnistu aivan samalla tavalla kuin täällä meidän lintukodossa. Nyt keskiviikkona pojan pitäisi vihdoin palata kotiin, jos lumen tulo ei ole hirveästi sotkenut taas systeemejä.

  Eräs tie Simpsiöllä.

Perjantaina sattui eräs ikävä tapaus. Kävimme aamukahvilla torikeskuksessa. Minä ehdin paikalle viimeisenä, kun otin töissä ensin verikokeen ja sitten lähdin muiden perässä kahville. Työkaverit istuivat jo pöydissä, kun astelin tiskin ääreen saaden kahvini. Aioin lisätä kahviini vettä ja kas perässä tuleva nuori nainen lähti vähän hoippuen takaisin pullatiskiä kohden, pari askelta otettuaan kaatua mätkähti selälleen ensin päälleni ja siitä suoraan lattiaan. Onneksi toimin pienenä pehmentäjänä, ettei hän lyönnyt päätään suoraan tiskiin tai lattiaan. Itse kyllä tunsin iskun lonkkaani ja vasenpaan käteeni. Säikähdin ja pääsi minulta huutokin. Työkaverithan olivat ihan varmoja, että se olin minä, joka mätkähti maahan. Minä yritin pidellä kahvikuppia ja itseäni tasapainossa, etten kastelisi itseäni ja jalkojeni juuren kuukahtanutta naista kuumalla kahvilla. Jalkojani en uskaltanut siirtää mihinkään, etten talloisi tätä nuorta naista. Apu saatiin miespuolisilta työkavereilta, enkä onneksi itse alkanut punnertamaan naista pystyyn. Ehdin ajatella, että pysy ihan rauhassa vaan. Kyllä täällä parempiakin nostajia on paikalla. Sydän tuntemuksia ei minulle tullut tapauksen johdosta :) vaikka säikähdys oli suuri. Kyseisellä naisella ei ollut mitään "tautia" oli ilmeisesti vaan jäänyt aamupala syömättä ja sokeriarvot alhaalla. Toivottavasti ei hänellekkään mitään vakavaa tullut kaatumisen seurauksena.

 Alas Simpsiöltä

Kävin torstaina osanotto vierailulla miehen siskon luona. Kamalia nämä äkkikuolemat omaisten kannalta. Tosin hyvänä puolena se, ettei tarvitse katsoa rakkaan ihmisen sairautta.

 Kauhavan tai Lapuan Alajoelta

Lauantaina eräästä työkaverista sitten tuli yksinkertainen mumma, kun sai pojan pojan.

 Lapuan peltoaukeaa, taustalla Simpsiö

Sunnuntaina kävimme miehen kanssa maakuntamatkalla, illalla olin tanhuharjoituksissa ja jaksoin tanhuta koko harjoituksen ajan, enkä edes väsynyt yhtään, eikä sydän tuntemuksiakaan tullut edes jälkeen päin. Elämä alkaa tuntua ihanalta.

Serkku pääsi tänään sairaalasta kotiin.