Aamulla mieheni lähdettyä töihin, kalakeiton keittettyäni, koneellisen pyykkiä pesteyäni ja
kaupassa käyntini jälkeen.
Klo 8  serkun poika kurvasi pihaamme ja minä hyppäsin kyyttiin.
Auton nokka kohti luodetta ja menoksi.
Serkkuni odotti meitä kylään Kokkolassa.
Serkun luona kyläilemässä olen käynyt joskus 70-80 luvulla.
Hän asuu nykyisin yksin kerrostalossa, edellis kerralla omakotitalossa perheensä kanssa.
Lapset ovat jo lentäneet pesästä ja mies kuollut.

Saimme seuraksemme hänen lapsenlapsensa,
jonka jälkeen suuntasimme heidän kesäpaikkaansa.

 1798111.jpg


Olen lapsena viettänyt viikon heidän kesävieraanaan.
Menimme serkkuni kyydissä sinne ja palasimme tätini kanssa junalla takaisin.

Reissu oli mieleen painuva, pienelle tytölle.
Silloin serkulla ei ollut vielä lapsia, vaan kollikissa nimeltään Topikatti.
Topikatti sai sittemmin kodin meiltä,
kun serkkutyttö sai esikoisensa.

 1798044.jpg


Aallonmurtajan takana siintää avomeri, eli suora tie meritse Ruotsiin.

Aikaa siitä on kulunut ehkä jo 40 vuotta,
jonka jälkeen en ole paikalla käynyt.
Oli ihana katsella vanhoja muistin kultaamia paikkoja.
Kyllähän aika on tehnyt tehtävänsä. Uusia rakennuksia tullut.
Lapsilla on omat rakennuksensa.

1798048.jpg

Tämä mökki tuntui silloin tosi isolta ja tilavalta 10 vuotiasta,
eipä enää tuntunut niin isolta.

1798034.jpg

Mökin sisältä löytyi aivan ihania purkkeja.

 1798038.jpg


Yleinen uimaranta oli muuttunut kalasatamaksi.

1798053.jpg

Savusauna oli siirtynyt uuteen paikkaan
ja toimi nyt lasten leikkimökkinä.

1798028.jpg

Uuteen rakennukseen oli hankittu lämmityslaitteeksi
Kruunupyyn kirkon lämmitysuuni. Mökki lämpeni nopeasti.

Uunissa makkarat paistuivat nopeasti
ja rakkaiden sukulaisten keskellä oli ilo rupatella.

1798101.jpg
Onnistuneen päivän päätteeksi suuntasimme auton nokan kohti kotia.

Päivä olisi ollut täydellinen, ellei sää olisin ollut niin kylmä,
tuo ainainen raaka tuuli oli taas harminamme.