Voi, kuinka sitä ihminen onkaan huonossa kunnossa infraktin jälkeen,

vaikka onkin saanut avun pallolaajennuksessa.

Eilen oli minulla huono päivä.

Olin vähän väsynyt ja ajattelin tehdä vain yhden pitemmän lenkin,

siis pitkän lenkin 30 min, sykeen rajoissa.

Olin innoissani ja tunsin oloni hyväksi


1864970.jpg


Kävelin ihan kivaa vauhtia, eikä ahdistusta tuntunut.

Kävelin 15 minuuttia, loppumatka lievää ylämäkeä.

Menohaluja oli, mutta ajattelin kääntyä vaikka mitään oireita ei ollut.

Kuljin koko ajan sykemittaria kuunnelleen.

0,5 km päästä kotoa myötämaan jälkeen, tasaisella maalla, minua sitten alkoi taas "närästää".

5 min seisoskelin paikalla, kunnes käppäilin kotia kohti.

Takaisin tulo kesti n. 30 minuuttia.

Loppupäivän sitten vain makailin.

Reissun opetus, että sykemittari on hyvä olla olemassa joka lenkillä ja uskoa annettuja raja-arvoja.

Samoin nitrosuihke pitää olla aina mukana.

Mulla ei tällä kertaa ollut, jäi vahingossa kotiin. No, onneksi en tarvinnut sitä.

Puhelin kyllä oli plakkarissa, että avun olisin saanut tosi nopeasti.

Olinhan 0,5 km päässä terveyskeskuksesta.


Tänään kaupassa käynnin jälkeen, sitten ajattelin imuroida lattiat,

kun matot oli siippani tai poikani toimesta pudisteltu.

Homma tuntui niin raskaalta,

että jouduin keskeyttämään imuroinnin vähäksi aikaa,

ennen kuin sain imuroitua loppuun.

Matotkin laitoin lattiaan ensi vähän levättyäni.

En tiedä, kai tässä ainakin nyt ensiksi pitää siivouksessakin käyttää sykemittaria.


1926937.jpg1864965.jpg


Talven lämpö on sitten turvattu.

Verenpaine oli äsken 129/84 syke 68.