Sain tämän haasteen Kirsiltä, jossa pyydettiin kertomaan jostakin päivästä sanoin ja kuvin. No tätähän mä olen paljolti tehnyt, en tosin koko päivästä.

Lauantaiaamu klo n. 7 nousen ylös, käväisen vessassa.
Mies patistaa aamupalan laittoon, vaan suostuu itse tekemään itselle aamupalan.
Puristelen alakerran matot, jonka jälkeen syön aamupalaa pojan ja miniän alun (MA) kanssa.
Miehet lähtevät kokeilemaan uutta Valtraa.
MA pesee autoni. Minä jatkan siivousta.
Pesen miesten valkoiset paidat, silitän ne kuivaksi.
Alan pukeutua mustiin.
10:ltä alan hermostua, miksi miehet eivät jo palaa. No tulevathan he, vähän yli 10:n.
Alkaa miesten pukeutumisrituaali. Suihkut, vaatteet ja se iänikuinen kenkäsouvi.
10.35 lähden mieheni kanssa kappeliin. Nuoriso tulee toisella autolla perässä.
Mies jää kantajaksi, poika jää varmistamaan, josko hänenkin pitää kantaa.
Menen kappeliin katsomaan kukkalaitetta. Ei löydy, APUA, eikö meillä ole kukkalaitetta.
Kuulen, että yksi kukkalaite tuodaan vielä, mutta se epätietoisuus onko se meidän vai ei.
Käymme vielä miehen ja pojan luona, sopimassa kukkalaitteen laskusta.
Palaamme MA:n kanssa kappeliin istumaan.
MA käy katsomassa, josko kukkalaite olisi saapunut. Ei ollut, kello oli jo 5 vaille 11.
Joku käy äkkiä asettamassa kukkalaitteen telineelle.
Urut alkavat soida ja arkku tuodaan kappeliin. Kantajana toimi myöskin poikani.
Ensin lasketaan kukkalaitteet.
Se juuri tuotu kukkalaite oli onneksi meidän, vaikka vähän sydän kylmänä menin hakemaan sitä telineeltä.
Sinaustilaus menee normaaliin tapaan.
Kanttorin laulu oli koskettava. Kyyneleet valtoimenaan kuuntelin hänen sointuvaa, kirkasta ääntään.
Minä voin siis itkeä ja nauraa yhtä aikaa. Tuo itku on mulla tosi herkässä.
Se on äidin suvun puolelta tullut sukuvika, meinaan tuo herkkyys.
Tuntuu jatkuvan myös pojassa.
Ruoan jälkeen MA joutui lähtemään työhön.
Muistotilaisuus meni hyvin. Miehen vanhin veli piti myös pienen puheen.
Kahvin jälkeen alkoi väki kokoontua juttuporukoihin tuttujen piiriin.
Meidänkin pöydän ympäristö täytyi kivasti, miehen sukulaisista ja lapsuuden ystävistä.
Kokki yhytti minut astioita viedessäni. Hänellä oli huoli ylijääneistä tarjoiluista.
No minä hoidin asiaa eteenpäin, mieheni tädille.
Teimme päätöksen, että menisimme tädin luo pakkaamaan tähteet.
Niin ruuat autoon ja sitä rataa.
Entinen työkaveri oli yrittänyt soittaa.
Jaoimme ruuat pääosin tädille ja meille.
Eno, kun ei syö kotona, vaan syö ilmaisen lounaan kaupungin kustantamana, ravintolassa, joka päivä.
Haavoittunut sotaveteraani kun on. Otti vaan leipää, juustoa, riisipuuroa ja soppaa.
18:30 palautin tiskaamani astiat seurakuntatalolle.
Koirien ruokinta.
Sitten oma saalis pakkaseen ja jääkaappiin.

1503184.jpg

1503192.jpg
Tässä otos saaliista, gluteeniton sellainen. On niissäkin nykyään kuohkeuttakin.

Suihkuun, jalkojen hemmottelua ja TV:tä.
Soitto entiselle työkaverille, Oulunseudulle.
Lauantai-illan autolenkki 22-23, grillillä käynti. Ananashampulainen.
Sänkyyn n. 24.00.

PS. En ole tällä viikolla juuri laskenut pisteitä. Taidan pitää tämän viikon lomaa ja aloitan uudestaan keskiviikkona.
Tiistaina aion kyllä käydä puntarilla.

Haastaisin jatkoon kaksi henkilöä, jonka päivään haluaisin tutustua, eli nämä onnekkat ovat  Minna ja Helmet