Tänään tulee 3 vuotta kuluneeksi äidin kuolemasta. On se vaan kumma kuinka sitä äitiä kuitenkin kaipaa, nyt kun häntä ei enää ole, ehkä se on kuitenkin se orvon olo sellainen, kun tietää, ettei häneen voi ottaa yhteyttä, siitäkin huolimatta sitä äitiä kaipaa vaikka, sitä onkin jo "ISO" tyttö. Äiti olisi täyttänyt loppiaisena 80 v. Suunnitelin joskus, että pitäisimme yhdessä 50 ja 80 vuotisjuhlat. No kaikkihan ei tosiaankaan mene aina niin kuin suunnittelee, ja hyvä niin :)   

Sunnuntaina olin tanhuharjoituksissa ja minä tanhusin sen 1,5 h ihan melkein täysillä. Olen niin iloinen, että jaksoin eikä suuria tuntemuksia tuntunut sydämessä. Tosin harjoittelimme pääasiassa vain valssia, Hermannia ja Miinaa. Töissä olen jaksanut aika hyvin. Tosin nämä iltayöt verottaa jaksamista, kun en malta mennä nukkumaan.

Painoni nousee. Mulla on koko ajan nälkä. Minun pitäisi niin aloittaa laihdutus, mutta olen niin saamaton ja laiska, etten edes jaksa ko. asiaa ajatella. Infarktista ja pallolaajennuksesta on kulunut aikaa vasta 5 kk, ehkä se osaltaa vaikuttaa inspikseen, jota ei ole.  Ehkä alotan laihduttamisen vasta kuntoutuksen jälkeen.Nyt olen pikku hiljaa ajatellut, että voisin ehkä piakkoin mennä siihen tähystykseenkin.

Poika on nyt ollut toista viikkoa Ranskassa, pitäisi jo puolentoista viikon kulttua palata sieltä. Suurin osa porukasta oli siellä sairastellut vatsaflunssaa tai jotain sellaista. Onneksi kultaani ei ole tauti iskenyt. Epäilivät vähän maitovanukasta, jota poikani ei onneksi syönyt, vaan oli pysyttäytynyt jäätelölinjalla. Niinpä he nyt käyvät syömässä Espanjan puolella on kuulemma paljon siistinpää, kuin tuossa työskentely paikkakunnalla.  

Isä lähtee tänään ystävänsä kanssa Kanarialle, niin että miehistäni 2/3 on sitten ulkomailla.

Arpa voitot lähetin maanantaina, mutta kuvat jäi niistä ottamatta, etten voi palkintoja teille näyttää.