Postilaatikostani löytyi iso ruskea kirje ja ei se tainnutkaan olla ruskea, vaan vaalea, jossa oli myös keltaista.
Innokkaana avasin kyseisen kuoren ja katsos mitä sieltä löytyi.



Sieltä löytyi minun uusin kummityttöni Hondurasista Keski-Amerikasta.
Kiva, että minulle löytyi taas oma autettava kummilapsi.
Moni ajattelee, että miksi Planin kautta, eikä esimerkiksi Kirkon kautta, mutta katson velvollisuudekseni auttaa, myös ei kristittyjä.
Tosin tämä tyttönen on kyllä ilmeisesti roomalaiskatollinen ja äidinkielenään espanjaa puhuva alkuperäisväestöön kuuluva henkilö.
Olen ihan intoa täynnä.
Mitenkähän vaan tuo kirjeenvaihto sujuu, kun multa ei tuo espanja onnistu ja englantikin on heikko.
No kyllähän englannin kielisestä kirjeestä nytkin sain jotakin selvää, mutta varmasti tarvitsen Plan apua kirjeiden käännöksessä.

Nyt aion korjata edellisen virheeni ja kirjoitella uudelle kummityttärelle.

Tämä kirje piristi päivääni kummasti. Elämä on vaan ihanaa  ...

Tällä viikolla sattui ikävä tapaus töissä, eli ensimmäinen sairaskohtaus minun työurallani.
Asiakkaani sai epilepsiakohtauksen. Olimme kahden asiakkaan kanssa.
Hänen sukulaisensa saapui juuri paikalle ja valaisi asian mistä kohtauksesta on kyse.

Minusta ei sitten tule insinööriä.

Menetin Plan kummipoikani.

Hänen perheellään menee nyt niin hyvin, etteivät he kaipaa apuani.
Pientä haikeutta on tunteissani, vaikka en ole pitänyt heihin mitään yhteyttä.
Intiasta olen saanut kuvia ja kirjeitä.
Omantunnon pistoksen tunne, kun en saanut aikaiseksi lähettää sinne mitään.
Iloa koen siitä, että olen ollut osana auttamassa poikaa ja
hänen kyläänsä parempaan elämään.

Töissä kiirettä. Piti siirtyä sisähommiin, vaikka olin suunnitellut olevani koko viikon maakunnassa.

Pojalla ja kummipojalla nimipäivät.