Päivä alkoi hyvin. Lähdin hyvissä ajoin maakuntaan.
Matkalla huomasin, että oma kännykkä oli jäänyt kotiin,
ei löytynyt käsilaukusta eikä työtakin taskuista.

No ei siinä mitään. Onhan minulla kuitenkin työkänny mukana.
Matka sujui rattoisasti, ei pahoja tientukkoja liikenteessä.
Aikaa oli riittävästi, ehtisin vielä varmistella eka hommaa tälle päivälle.
toinen homma odottaa sitten iltapäivällä.
Huomaan tienhaaran jossa minulla ja asiakkailla on treffit.
Hiljennän vauhtia ja käännyn ko. tielle, mutta kas auto on toista mieltä,
eikä haluakkaan kääntyä.
Yritän kääntää rattia ja vaivoin sain auton ohjattua tielle,
enkä löytänyt itseäni liittymän yli ajaneena ojan pohjalla.
Ehdin jo vähän huolestua miten tässä käy.
Pääsin onneksi laskeutumaan turvallisesti liittymästä alas.
Auto herjasi, sähköistä.
Samassa asiakkaat saapuivat paikalle ja katsoimme moottoritilaan.
Laturinhihna oli irti.
Sovimme, että teemme homman toisella kertaa.
Peruutin, myös iltapäivän keikan.
Yritin soittaa vakuutusyhtiöön, että miten pitäisi toimia,
vaan ei sieltä kukaan vastannut nauha vain pyöri.
"Palvelemme klo 9 – 16.30 välisenä aikana".
Kello oli jo 9.05.
Yritin, soittaa sitten toiseen toimipisteeseen sama nauha pyöri sielläkin.
Onneksi oli työkänny mukana.
Muistelin, että autolla olisi kasko, mutta en ollut varma.
Hinausauton kuljettajan saimme puhelimeen ja hän saapui paikalle ja totesi,
että siellä oli kuulalaakerikin ilmeisesti mennyt hajalle..
No auto, hinausauton lavalle ja nokka kohti korjaamoa.
Koko ajan yritän saada vakuutusväkeä vastaamaan, tosi huonolla menestyksellä.
Saavuttuamme korjaamolle pikahuolto oli varattu,
mutta saisin autoni seuraavaksi työn alle.
Aina vaan vakuutusyhtiössä pyöri sama nauha ja kello oli jo 10:30.
Hinausauton kuljettaja tunsi ko. vakuutustoimiston asiamiehen. Soitimme hänelle.
Hän sattui olemaan toimistolla ja varmisti että autossani on kasko.
Onneksi, minulle ei tullut kuluja hinauksesta.
Teimme paperit ja pääsin hinausauton kyydissä toimistolle.
Puolen päivän aikoihin soitettiin työkännyyn, että auto on valmiina.

Iltapäivällä sitten ihmettelin toimistolla, että aivan kuin oma kännyni soisi.
Ja kuinka ollakaan, niinhän se soikin, mutta missä.
Minulla kun oli ollut vaihtovaatteet mukana, niin jakun rintataskusta se ääni kuului.
Minulla oli siis ollut oma kännykkä koko ajan matkassa.
Työkaverin kyydissä hain autoni. Hänellä kun oli asiaa samaiseen korjaamoon.

Korjaamon lasku oli 170 €, mutta sehän on vain rahaa.
Minullehan ei onnekis käynyt kuinkaan, eikä kukaan mukaan loukkaantunut,
kuten myös olisi voinut käydä, jos olisi huonosti sattunut.

Taas oli varjellus matkassa, eikä päiväni olleet vielä luetut.

Tänään ei sitten ole tunnistuskuvaa, kun tuo työmatka muutti muotoaan.